Paluu juurille!
Olin kokonaista 10 vuotta koskematta klassiseen
kitaraan. Tänä aikana kitarani kansi oli haljennut kahdesta kohtaa,
joten mielessä pyöri uuden kitaran hankkiminen. Koska kuitenkin korjaan
mieluummin vanhaa kuin ostan uutta, sain selville, että kitaraan voi
vaihtaa pelkästään kannen.
Eri vaiheittein jälkeen päädyin vaihdattamaan kannen kitaran alkuperäisellä rakentajalla Heikki Juvosella, joka asuu Kokkolassa.
Rohkeasti
uuden kitaran kansimateriaaliksi valittiin suomalainen kuusi yleisesti
käytetyn alppikuusen sijaan. Suomessa kasvavien kuusien ongelma on liian
suuri vuosikasvu, jolloin puun syytiheys on liian suuri. Tämä kyseinen
kitaraani tuleva sieviläinen kuusi on kuitenkin ollut kuivamassa Heikin
verstaalla vuodesta 1995 lähtien, joten se on aika kuivaa ja kevyttä.
Alppikuusi kasvaa vuodessa vähemmän, jolloin syiden tiheys on
huomattavasti suurempi.
Mitä tiheäsyisempää kansipuu on, sen
parempi. Silloin puu on kestävämpää, jolloin siitä voidaan tehdä ohuempi
siten, että kansi kestää kielien aiheuttaman kovan vedon tallaan. Mitä
ohuempi kitaran kansi on, sitä kevyempi sen rakenne ja sitä paremmin se
soi.
Nyt uusi kansi on ollut 2.5 kuukautta ja olen
siihen erittäin tyytyväinen. Kuusihan vaatii avautuakseen pari vuotta,
mutta jo kahdessa kuukaudessa ääni on parantunut paljon. Jotenkin olen
kuulevinani kitarasta suomalaisen metsän äänen. Sanoihan Pehr Henrik
Nordgrenkin, että 'metsässä soi f'.
Kitaran kannen
uusimisen myötä soittoinnostus on virinnyt. Oikeastaan se virisi jo
ennen kitaran kannen uusimista. On kitaraohjelmistoa, mistä pidän
todella paljon. Ennen kaikkea Etelä-Amerikassa sävelletty musiikki
miellyttää korvaani. A. Barrios ja Manuel M. Ponce ovat suosikkejani.
Heidän musiikissaan kuuluu tietysti mantereelle tyypilliset
musiikilliset piirteet, esim. harmonian osalta. Kun se yhdistetään
hienosti klassiseen musiikkiin, on kuulokuva kertakaikkiaan mainion
kuuloista. Tässä yksi teos Poncelta, jonka aikoinaan itsekin opettelin:
Variaatiot Folia -teemasta ja fuuga, Marcni Dyllan soittamana.
https://www.youtube.com/watch?v=5EbE_JYZ7xE
Soittamisella
on ihmeellisiä vaikutuksia. Kun uppoutuu johonkin asiaan niin
totaalisesti kuin soittamistapahtuma on, tulee rauhallinen olo. Jaksaa
keskittyä. Mieli rauhoittuu ja kiireen tuntu kaikkoaa täysin. Sormista
tulee joustavat. Määrätietoisuus kasvaa, kun sormien pitää
kertakaikkiaan ehtiä joskus hyvinkin nopeasti toiseen asentoon - on vain
lujasti tehtävä töitä ja päätettävä, että niiden on kerta kaikkiaan
ehdittävä sinne.