Yhtye nimeltä Led Zeppelin
Olen aina pitänyt ja kuunnellut tätä bändiä, nyt jo yli 30 vuotta. Lähes jokainen kuuntelukerta herättää mieleeni tuon ihmeellisen kysymyksen: Miten joku voi keksiä tällaista, miten musiikki voi kuulostaa näin hyvältä? Sen musiikkia on analysoitu paljon, monta historiikkia on kirjoitettu. Minäkin olen noita lukenut ja osaltaan niistä olen osittain saanut vastauksia noihin kysymyksiin. Onneksi kaikkea ei voi järjellä selittää, jotakin mystiikkaa on hyvä jäädä jäljelle.

Suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet levyt Led Zeppelin III ja IV ja ennen kaikkea tuo ensinmainittu.
Led Zeppelin III on mielestäni historian ehein, mielenkiintoisin ja suurenmoisin levy.Ilmestyessään 1970 sen 2 puoli oli kokonaan akustinen. Se oli shokki I ja II levyn jälkeen monille faneille. Minusta se oli erinomainen ja luonnollinen veto yhtyeen muusikoille. Led Zeppelinille on aina ollut tärkeintä ollut itse musiikki. On luonnollista, että bändit uusiutuvat jatkuvasti eivätkä jää toistamaan samaa kaavaa. Oma suosikkini akustiselta 2-puolelta on kauan ollut That's the way. Se perustuu nerokkaseen yksinkertaiseen akustisen kitaran riffiin, jota soitetaan läpi kappaleen. Siinä käytetään erikoisviritystä d-g-d-g-h-d, eli kitaran vapaat kielet muodostavat G-duuri soinnun. Jotenkin se vain miellyttää korvaani.

III-levyn avaa 'Immigrant song'. Se perustuu hypnoottisen rytmiin ja Robert Plantin alkuhuutoihin. Jotakin aitoa ja alkukantaista, ihmisen historian aikana ihmiseen sisäänkirjoitettua tuossa koko kappaleessa on. Kappaleessa on nouseva sointukierto yhdessä kohtaa, joka huipentaa jännitettä ja päättyy yhtäkkiä.
Kappaleessa on juuri sopivasti pari rytmistä koukkua, jotka estävät sen, ettei kappale kokonaan kuunneltuna tunnu hiukkaakaan tylsältä. Suurilla musiikintekijöillä on ihmeellinen kyky tehdä musiikilliset muutokset juuri oikealla hetkellä kuulijan kannalta (jonkinlaista psykologista silmää tai vaistoa). Led Zeppelin kuuluu ehdottomasti suuriin musiikintekijöihin.
'Since I've been loving you' on mielestäni tunteikkain esitys, mitä studiolevylle on koskaan missään päätynyt. Sen dynamiikka ja lataus on uskomaton ja oman käsityskykyni ulkopuolella. Alun hiljaa soitetun kitaraintron jälkeen tajunnan räjäyttää kohta, jossa Page näppääkin kieliä lujempaa, jolloin ääneen tulee säröä. Lisäksi hänen ainutlaatuinen vibransa tuo soittoon tunnetta, jonka osaa tehdä vain hän. Sitten kaikki hiljenee, kun laulu alkaa. Kappale kasvaa hienosti ja Plant pistää parastaan:"Siiiiii-iiiinnnssss aiv biiiin lavin juuuu" ja Page säestää ah, niin hienoja kuvioita taustalla.

Bändi on itse kertonut, että heti kun he ensimmäisen kerran kokoontuivat yhteen, niin he aistivat, että tässä on jotain magiaa. Se on helppo uskoa. Oman lisänsä antanee lukuisat vaikutteet eri maiden kansanmusiikista. Muistan jostain lukeneeni huhun, että laulaja Plantilla on yksi suurimmista kansanmusiikkilevujen kokoelmista, kymmeniä tuhansia levyjä. Bändissä on myös hyvä taustalaulaja: rumpali Bonham. Sovituksia osasi tehdä basisti John Paul Jones ja soittaa myös koskettimia riittävän hyvin. Youtubesta löytyy paljon Zeppelinin esityksiä, joista nyt onneksi niin moni ihminen pääsee nauttimaan. Hauskoja ovat alkupään esiintymiset. Eräässä mustavalkoisessa taltioinnissa yleisö on ihan heidän jalkojensa juuressa lattialla istuen. Siitä sitten menivät hiukan isommille areenoille....
Kirjoitan joskus IV levystä, ehkäpä ensi viikolla.